maanantai 17. joulukuuta 2012

Ihanteena ehdoton rakkaus

Johto

Puheviestinnän opintojen ja samalla koko opiskeluhistorian haastavin työ tehtiin tänä syksynä. Vuorovaikutuksen dynamiikkaa käsittelevällä kurssilla meidät jaettiin ryhmiin, joiden tarkoitus oli työstää seminaaripaperi valitsemastaan interpersonaalisen viestinnän ilmiöstä. Tutkimusta rajattiin valitsemalla ilmiön tarkastelulle jokin tietty konteksti. Meidän kolmen hengen ryhmä valitsi ensi ilmiöksi vallankäytön interpersonaalisessa suhteessa ja kontekstiksi parisuhteen.

Etsimme tietoa tuoreesta kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta rajaten hakua 2000-luvun, erityisesti 2005 vuoden jälkeen ilmestyneisiin, tutkimuksiin. Tiedonhaku oli aloittelijalle erittäin haastavaa, joten suosittelen suuresti tulevia kakkosia ja muita opiskelijoita käyttämään aikaa ensimmäisiin isoihin tiedonhakuihin sekä käymään asiaan liittyvän koulutuksen, jos vain mahdollista.

Lähdemateriaaliin tutustuttuamme otimme mukaan tarkasteluun myös parisuhteeseen sitoutumisen, sillä vallankäyttö ja epävarmuus sekä niiden vaikutus sitoutumiseen tuntuivat liittyvän läheisesti toisiinsa monessa tutkimuksessa.

Kurssimme päättyi seminaariin, jossa jokainen ryhmä esitteli omat tutkimustuloksensa. Seuraavaksi esittelen meidän keskeiset tutkimustulokse.

Valtava valta

Tutkimustulosten mukaan valta on olennainen osa mitä tahansa suhdetta ja erityisesti parisuhdetta, sillä se määrittää kuinka kumppanit suhtautuvat toisiinsa ja kuinka päätökset tehdään. Valta-asetelmia voi selittää useasta näkökulmasta. Interpersonaalinen (ihmisten välinen) valta-asema on sidoksissa persoonallisuuteen, joka vaihtelee yksilöllisten sosiaalisten taitojen myötä. Yksilöt, jotka ymmärtävät paremmin omat sosiaaliset taitonsa ovat enemmän taipuvaisia tuomaan valta-asemansa esille.

Vallankäytöllä on nähty olevan yhteys myös suhteen laatuun. Läheisessä suhteessa miehet ja naiset, jotka uskovat tulleensa kohdelluksi tasapuolisesti, tuntevat enemmän sisältöä suhteissaan ja kokevat suhteen olevan vakaampi kuin he, jotka tuntevat olevansa epäoikeudenmukaisessa suhteessa, vaikka hyötyisivätkin eriarvoisuudesta.

Sukupuolirooleihin liittyvää vallankäyttöä oli tutkittu nuorille tehdyillä kyselyillä. Ne osoittivat, että nuoret kuvaavat vallan jakautumisen tasan suhteen osapuolten välillä olevan ideaalitilanne parisuhteessa. Nuoret haluavat nähdä parisuhteen tasa-arvoisena ja antavat sukupuolirooleille vähemmän arvoa. Vaikka nuoret eivät kannata perinteisiä sukupuolirooleja tai vallan epätasapainoista jakautumista, he näkevät kuitenkin miehen osapuolena, joka esimerkiksi ajaa autoa tai maksaa illallisen.

Tutkimusten mukaan erojen määrä oli myös noussut viimeisten vuosien aikana. Suhteiden päättymistä tapahtui erityisesti nuorilla enemmän kuin vanhemmilla aikuisilla. Nuorten keskuudessa painottui parisuhteen vapaaehtoisuus, eikä sitoutuminen ollut yhtä vahvaa kuin hieman vanhempien aikuisten kohdalla. Tästä syystä nuorten parisuhteet päättyivät herkemmin, jos toinen suhteen osapuolista koki olevansa altavastaajana.

Vallalla pyrittiin parisuhteessakin tavoittelemaan omia etuja ja hyötyjä, jonka vuoksi vallan epätasa-arvoinen jakautuminen näkyi toisen osapuolen suurempana ja toisen pienempänä henkilökohtaisena hyötynä.

Ehkä yksi tämän päivän ja erityisesti uuden sukupolven keskuudessa esiintyvä ilmiö on, että kaikkea mitataan vertaamalla kuluja ja hyötyjä.

Epävarmuudesta

First big fight (FBF) oli käsite, jolla kuvattiin monen parisuhteen epävarmuuden alkupistettä. Ensimmäisestä isosta riidasta selviämisen vaikutus parisuhteen kestävyyteen ja jatkuvuuteen on erittäin suuri. Jos parisuhteen osapuolten selviäminen ensimmäisestä isosta riidasta on puutteellista, riita saattaa lisätä epävarmuutta ja vaikuttaa osapuolten itsestäkertomiseen jopa siinä määrin, että parisuhteen ylläpito ja kehitys kärsii.

Toisen tutkimuksen mukaan käyttäytymisellään suhteeseen rikkovasti vaikuttavat henkilöt omaavat huonon kuvan sekä itsestään että kumppanistaan. Negatiivinen suhteen ylläpitäminen on siis ilmaisua suhteen sekä itsensä epävarmuudesta.

Eräs tutkija havaitsi, että he, jotka ovat vielä suhteessa liittävät epävarmuuden ja päätöksenteon (insecurity- decision making) sitoutumiseen ja pysyvyyteen (commitment - stability). Sitoutuminen on siis aina ennen kaikkea yhteinen päätös.

Mustat sukat

Mustasukkaisuuden ja sitä aiheuttavan käytöksen on nähty olevan sekä positiivista että negatiivista parisuhteen ylläpitoa. Yhdessä tutkimuksessa esitellään malli, jossa mustasukkaisuus nähdään tahallisena, päämäärätietoisena, strategisena prosessina.


Mustasukkaisuudella pyrittiin kahdenlaisiin, sekä positiivisiin että negatiivisiin, päämääriin: 1) halu kehittää suhdetta, vahvistaa itsetuntoa, kasvattaa suhteen ”palkitsevuutta” 2) kostoa, halu rankaista toista, halu kontrolloida toista. Näin ollen mustasukkaisuuden aiheuttaminen voidaan nähdä yhtenä vallankäytön välineenä parisuhteessa.

Kaksin yksikkö vai yksin kaksikko?

Johtopäätösten aika. 

Yksi tutkimus esitteli nuorten suomalaisten ajatusta rakkaudesta. Nuoret kertoivat romanttiseen rakkauteen liittyvän sitoutumisen olevan ihanne, mutta jos sitä ei saada, järkiperäinen hyötysuhde on paras vaihtoehto. Tulosten mukaan sitoutuminen lisää psyykkistä hyvinvointia parisuhteessa. Epäonnisen rakkauden jälkeen nuoret suuntasivat "kevytsuhteeseen", koska parempaa ei ollut näkösällä eikä tällaiseen suhteeseen sitoutuminen ollut korkealla tasolla. Onko tällaisista "järkisuhteista" johtuva vähäinen sitoutuneisuus ja siitä seuraava psyykkinen pahoinvointi syynä suurelle määrälle eroja?

Missä määrin oikeasti rakastetaan toista ihmistä, eikä ihmisen materiaa tai vain ulkoista kuorta?  Sitoutuminen suhteeseen voisi olla syvällisempää, jos suhteen hyötyjä ei mitattaisi pelkästään rahassa tai muissa hyödykkeissä. 

Toisena johtopäätöksenä tutkimuskirjallisuuteen tutustumisen jälkeen voidaan esittää, että valta-asetelmien rakentumiseen vaikuttaa yksilöiden kognitiivinen kompleksisuus. 
Esitimme myös ehdotuksen jatkotutkimukselle sekä järkisuhdetta harkitseville nuorille. 

Mielestämme vallankäyttöä parisuhteessa voisi tutkia myös toisesta näkökulmasta; mitä hyvää siitä voi seurata parisuhteessa? (Esim. huolenpito).

Jos sydän särkyy ja ihanne sitoutumisesta ei toteudu, mielestämme ei pitäisi luovuttaa ja tehdä jokin ratkaisu nopeasti ja ainoastaan järkisyillä. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja rohkeasti yrittämällä uudelleen voi vielä ihanteensa saavuttaa. Vahvasta sitoutumisesta romanttisessa parisuhteessa seuraa psyykkistä hyvinvointia. Kukapa ei sitä kaipaisi?

tiistai 20. marraskuuta 2012

AwSome

Jyväskylän yliopiston puheviestinnän tutkimuksella on kolme painoaluetta:

  1. Viestintäkompetenssi ja vuorovaikutustaidot
  2.  Interpersonaalinen vuorovaikutus yksityis- ja työelämässä
  3. Teknologiavälitteinen vuorovaikutus

Opinnoissa tutustumme muun muassa vuorovaikutustaitoihin, johtamisviestintään ja sosiaaliseen mediaan. Nykyisin vuorovaikutusta on muuallakin kuin kasvokkaiskeskusteluissa. Edellisessä tekstissä avasin jo hiukan viestintäkompetenssin käsitettä ja nyt aion paneutua hetkeksi teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen maailmaan.

Teknologiavälitteistä viestintää (TMC = Technologycally Mediated Communication) on luonnehdittu ja määritelty usealla eri tavalla ja määritelmät muuttuvat luonnollisesti teknologian kehittyessä. Muun muassa Herring (1996) on määritellyt TMC:n olevan vuorovaikutusta, jota käydään kahden tai useamman ihmisen välillä jonkin viestintäteknologian kautta.

Viestintäteknologioiden kehittyminen on ollut jotenkin varovaista viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ja edennyt pikkuhiljaa nykyiseen pisteeseen, jossa tarjonta ylittää jo ymmärryksen, käyttökyvyt ja -kapasiteetin. Joku voisi todeta, että kehitys lähti käsistä. Jännittävää ja samalla hiukan pelottavaa on tuntu siitä, että nyt ollaan vasta alkupisteessä. Seuraava kuva selittää mainiosti viestintäteknologian kehityskaarta.


Pertti Hurmeen luentomateriaaleista kevät 2012.

Kuvasta nähdään monen nykyisin itsestäänselvyytenä pidettävän palvelun kehittyneen vasta 2000-luvun puolella. Kehityskäyrä on ollut järkyttävän jyrkässä nousussa suhteessa aiempaan teknologian aikajanaan ihmiskunnan historiassa. Mihin tässä vielä päädytäänkään?

Tämän päivän luennolla keskustelimme TMC:hen liittyvistä teorioista ja meille esiteltiin jako "old school" ja "new school" teorioiden välillä. Keskeisin ero vanhempien ja uusien näkemysten on suhtautumisessa teknologiaan osana vuorovaikutusta. Vanhemman koulukunnan ihmiset pitävät kenties kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta ideaalimpana eikä  heidän mielestään sitä voi korvata teknologialla.

Olisiko tuoreempi näkökulma kuitenkin lähtökohtaisesti sellainen, jossa teknologian odotetaan tuovan lisää mahdollisuuksia ja monipuolisuutta kokonaisvaltaiseen ja pitkäkestoiseen vuorovaikutukseen yli ajan ja paikan?


Sosiaalinen media

Tämän päivän muotikäsitteitä ainakin viestintäpiireissä on ehdottomasti sosiaalinen media eli some. Somen lyhyt määrittely tuntuu ainakin itselle vaikealta. Ensimmäisiä asioita, joita käsitteestä tulee mieleen ovat ihmiset, vuorovaikutus verkossa, yhteisö ja valtava koko.  Hienon visuaalisen esityksen somesta voi nähdä tästä.

Mielestäni TMC on tehnyt läpimurron 2000-luvulla nimenomaan erilaisten sosiaalisen median palveluiden kautta. Toinen tärkeä seikka on teknologian mobilisoituminen eli TMC:n jalkautuminen jokapäiväiseen elämäämme jokaiseen tilanteeseen. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa ja vaikuttua jatkuvasti ja, mikä erityistä, nopeasti. Murrosta TMC-maailmassa kuvaa mainiosti seuraava kuva.

Pertti Hurmeen luentomateriaaleista kevät 2012

Kiinnostus sosiaalista mediaa kohtaan on erityisen suurta yrityspuolella yhtiöiden opetellessa käyttämään verkon tarjoamaa halpaa ja monet ihmiset tavoittavaa markkinointikanavaa. Some on kuitenkin hankala. Käyttäjät osaavat jo "väistää" mainoksia vähän samalla tapaa kuin esimerkiksi televisiota katsellessa. Mainostauon tullessa käännetään kanavaa, Internetiä selatessa voidaan vaihtaa sivustoa yhdellä klikkauksella.

Eräässä viikonloppuna lukemassani blogissani pohdittiin some-markkinointia oivallisesti. Monet yritykset lähtevät liikkeelle vääriä polkuja. Aggressiivinen ja jopa epätoivoinen tykkääjien, kommentoijien ja jakajien metsästäminen saattaa olla väärä taktiikkavalinta. M&M:n sivun blogissa mietittiin asiaa seuraavasti:

"Mitä jos keskityttäisiin ensin palvelun ja tuotteen olemassa olevien käyttäjien kuuntelemiseen sekä vuorovaikutteisen yhteyden rakennukseen heidän kanssaan."

Napakymppi.

Jatkan sosiaalisen median pohdiskelua opintojen edetessä, kokemuksen karttuessa ja taitojen kehittyessä. Asiaa aiheesta riittää monien liuskojen verran.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Viestintäkompetenssi

Seuraavaksi on tarkoitus antautua pohtimaan puheviestinnältä valmistuneiden asiantuntijoiden osaamista.

Mielestäni viestintäkompetenssin käsite antaa oivallisen perustan puheviestinnän osaamisen analysoimiselle. Kompetenssihan itsessään tarkoittaa tiivistettynä jonkin asian monipuolista ja kokonaisvaltaista hallintaa ja osaamista.

Viestintäkompetenssin määrittelyssä voidaan tukeutua neljään pääkohtaan. Viestinnän osaajalla on tietoa tehokkaasta ja tarkoituksenmukaisesta viestintäkäyttäytymisestä sekä motivaatiota että taitoa käyttäytyä niin, että vuorovaikutusosapuolet pitävät toimintaa tehokkaana ja tarkoituksenmukaisena. Lisäksi hyvän viestintäkompetenssin hallitsija osaa ennakoida, suunnitella ja arvioida omaa viestintäkäyttäytymistä eli noudattaa viestinnän eettisiä periaatteita.

Näitä kohtia miettiessä tulee varmasti pian ajatus yhteistyökykyisestä yksilöstä ja tämä käsitys pitää paikkansa. Jo toisen vuosikurssin aikana puheviestinnän opiskelijat rakentavat vankkaa perustaa viestintäosaamiselleen. Syyslukukauden aikana suoritettava teoriaperusta muodostaa hyvän pohjan jatkossa vastaantuleville opeille. Teorioiden hallitseminen auttaa paitsi käytännön tutkimustyössä myös oman kompetenssin kehittämisessä. Teorioiden ymmärtämisen ja sisäistämisen kautta puhikselle kehittyy sisäänrakennettuja malleja siitä kuinka käyttäytyä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Kyseessä on teorioiden käytäntöön sovittaminen oman viestintäkäyttäytymisen kautta.

Puheviestinnältä valmistunut on vuorovaikutuskäyttäytymisen asiantuntija. Hän osaa mukautua tilanteisiin, olla läsnä, omaksua erilaisia rooleja, tulkita sosiaalisia vihjeitä sekä, mikä tärkeintä, nähdä asioita toisen näkökulmasta.

Kuinka tärkeää onkaan osata hypätä toisen saappaisiin ja katsoa maailmaa toisen näkövinkkelistä? Meitä on pienestä pitäen opetettu kohtelemaan toista niin kuin toivomme itseämme kohdeltavan. Tällaisen osaamisen omaava henkilö on ympäristölleen kullanarvoinen. Parhaimmillaan hän saa ympärillään olevatkin näkemään asioita toistensa näkökulmasta

Lisäksi tätä taitoa voidaan pohtia kaupallisuuden, myynnin ja markkinoinnin näkökulmasta. Huippumyyjä osaa asettua ostajan asemaan ja esittää asian vastaanottajalle edulliselta kannalta. Huippumarkkinoija puolestaan osaa luoda kuluttajiin vetoavia mainoksia, jolloin hän joutuu miettimään esimerkiksi mainoksen asettelua, ulkoasua, värejä yms. asiakkaan näkökulmasta. Ei ole mitenkään tavatonta, että viestinnän ammattilaisen työtehtäviin kuuluu visuaalista suunnittelua.

Jos tässä lopuksi vertailen puheviestinnän opiskelua psykologiaan, niin kenenkään ei ole syytä pahastua. Me nimenomaan yritämme sekä teemme selvää pesäeroa psykologisen arvioinnin ja viestintäkäyttäytymisen arvioinnin välille. Olen kuitenkin kuullut psykaopiskelijoiden tekevän opintojen aikana runsaasti itsereflektointia. Heidän on ilmeisesti tärkeää tuntea itsensä hyvin ennen kuin ovat valmiita hyppäämään maistereina asiantuntijan rooliin. Samanlaista on meillä puhiksilla.

Puheviestinnän opinnoissa jokainen tulee tarkastelleeksi hyvin syväluotaavasti omaa viestintäkäyttäytymistään, esiintymistaitojaan, puhetyyliään - viestintäkompetenssiaan. Tällainen itsetutkiskelu on raskasta, mutta antaa valmiudet ymmärtää muita.

Erään, jo puheviestinnältä valmistuneen, ystäväni mukaan puheviestinnän ammattilaisen valttikortteja ovat menetelmällisen ja sisällöllisen osaamisen lisäksi viestinnälliset valmiudet perustella oma osaamisemme paikka ja merkitys työmarkkinoilla, sensitiivisyyttä tunnistaa asiakkaan tai työyhteisön tarpeet sekä sosiaalista kyvykkyyttä rakentaa luottamukseen perustuvia yhteistyösuhteita.

Itse lisäisin taitotyökalupakkiin vielä seuraavia välineitä:
- Teknologiavälitteisen viestinnän hallitseminen ja  sovellusmahdollisuuksien ymmärtäminen
- vaikuttamisen taidot (missä näitä ei tarvittaisi?)
- neuvottelu- sekä haastattelutaidot (mm. rekrytointi)
- kuuntelemisen taito
- empatian osoittamisen taito
- konfliktien tunnistaminen, hallinta ja ratkaiseminen
- tehtävä- ja suhdekeskeisiä ryhmätaitoja
- kohdentamisen taito eli viesti menee perille (esim. tiedottaja lähettää hyvin kohdennetun lehdistötiedotteen toimittajalle ja työnantaja saa arvokkaan lehtijutun tiedotteen ansiosta)

Puheviestijän ammattitaito on siis pelkästään pääaineopintojen jälkeen kirjava, monipuolinen ja monissa (kaikissa) paikoissa hyödyksi oleva, mutta hyvin valitut sivuaineopinnot laajentavat osaamista ja ohjaavat monilla uravalintoja. Valikoituu kiinnostuksen kohteeksi mikä tahansa ala tai tehtävä, on puheviestinnän ammattilainen kova sana paikassa kuin paikassa.

Viestintä pyörittää maailmaa.

torstai 11. lokakuuta 2012

Mikä susta tulee isona?

Tässä tekstissä kerron julki suuren salaisuuden. Vastaan kysymykseen "mitä puheviestinnältä valmistunut voi tehdä työkseen?"

Keksin varsin myöhäisellä iällä mitä haluan opiskella ihan tosissani. Olin ollut jo yhden lukukauden yliopistossakin ennen kuin valaistuksen hetki koitti. Osuin sattumalta puheviestinnästä kertoville verkkosivuille ja innostuin välittömästi. Opintosisällöt, hakijalta odotettavat mielenkiinnonkohteet ja ominaisuudet tuntuivat kaikki sattuvan napakymppiin. Päätin hakea pääaineopiskelijaksi, vaikka sisäänpääsy oli kuulemma erittäin vaikeaa.

Noin kuukausi tämän päätöksen jälkeen eräänä marraskuisena iltana jalkapallokentän laidailla tuttavani kysyi joko tiedän mitä haluan tehdä elämässäni. Kerroin hakevani puheviestintää. Hän kysyi klassisen kysymyksen:

"Mikä susta tulee isona? Työtön toimittaja vai?"

Naurahdin hermostuneesti, ettei kai sentään. Mieleeni jäi kuitenkin kalvamaan epäusko valintani järkevyydestä. Suunta tuntui kuitenkin oikealta, joten en vaivannut päätäni asialla pitkään.

Puheviestinnän opiskelujen alettua olemme joutuneet joukolla vastaamaan kysymykseen "mihin voitte työllistyä opintojen jälkeen" kyllästymiseen asti. Ei, meistä ei tule puheterapeutteja. Me emme opeta pieniä lapsia ääntämään R-kirjainta oikein ensimmäisellä luokalla. Ei, me emme myöskään ole pelkästään hyviä esiintyjiä ja julkisia puhujia tai esiintymisen opettajia. Tosin alan opiskelijan ominaisuuksiin saattaa kuulua jonkin asteinen valmius joukolle puhumiseen.

Tämän blogin avauksessa käytiin läpi asioita puheviestinnän alumnipäiviltä. Tilaisuudessakin heitettiin huulta meille esitettävästä ikuisuuskysymyksestä. Alumneiltakin oli kysytty samaa kysymystä opintojen aikana. Näiden viiden alumnin titteleitä ja työkokemusta katsottaessa saa jo oivallisen kuvan puheviestinnän maisterin työllistymismahdollisuuksista. Joukosta löytyivät esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulun Viestinnän lehtori (liiketoimintaosaaminen), Ylen ohjelmapäällikkö sekä konsultointiyritys viestintätoimiston Hill+Knowltonin yhteysjohtaja.

Tässä kirjoituksessa en vielä lähde avaamaan sitä kompetenssia, joka puheviestinnän asiantuntijalla on opintojen jälkeen, mutta mahdollisia työtehtäviä on helppo listata.

Valmistuttuaan puheviestijä voi työskennellä yrityselämän, median, koulutuksen, viestintäteknologian, politiikan, kulttuurin tai hallinnon aloilla. Pääaineopintojen antamaa asiantuntijuutta tukevat sivuaineopinnot, jotka ohjaavat uravalintoja jonkin verran. Puheviestinnän maisterit ovat sijoittuneet esimerkiksi yrityksen, järjestön tai muun organisaation johtoon, työyhteisön ja henkilöstön rekrytointi- ja kehittämistehtäviin, viestintäkouluttajiksi ja -valmentajiksi, tiedottamisen ja viestintäsuunnittelun alalle sekä kansainvälisten yritysten ja järjestöjen asiantuntijatehtäviin. Yhteistyön ja vaikuttamisen asiantuntemusta tarvitaan kaikkialla yhteiskunnassa ja kansainvälisissä yhteyksissä. Tulevaisuuden työpaikka voi löytyä julkiselta puolelta, yksityssektorilta tai kolmannelta sektorilta.

Mitä meistä tulee isona? Menemättä vieläkään sen tarkemmin haaveisiin, tavoitteisiin tai tulevaisuuden osaamiseen voin todeta yleisesti meistä valmistuvan työyhteisöihin yhteistyökykyisiä, monipuolisia osaajia, joiden asiantuntemusta ja taitoja työkaverit tulevat arvostamaan yli tittelirajojen. Yleensä kriisin kynnyksellä viestinnän taitajan tärkeyden huomaa sellaisen puuttuessa lähipiiristä. Kysykää vaikkapa tämän vuoden surullisilta suomalaisilta esimerkeiltä AKT:ltä ( Kusessa & Kusessa 2) tai Metsolta.

Seuraavalla kerralla pohdintaa puhiksen taitavuudesta. Mitä puheviestinnän maisteri oikeasti osaa opintojensa jälkeen? 

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Genesis

Taas mennään!

Starttaan uuden blogin pitkän kirjoitustauon jälkeen. Edellinen julkaistu teksti Here We Go- blogissa näyttäisi olevan heinäkuulta. Kesäloma ja syksyn opintokiireet Jyväskylän yliopistossa ovat pitäneet ahkeran bloggaajan tiukasti kiinni muissa intresseissä. Syy tämän uudenlaisen blogin aloitukseen löytyykin juuri opintojen puolelta.

Jyväskylän yliopistossa järjestettiin puheviestinnän alumnipäivät 5.-6.10. ja samalla juhlistettiin suomalaisen puheviestintäopetuksen 60-vuotissyntymäpäivää. Puheviestinnän alumni on siis oppiaineesta maisteriksi jo valmistunut henkilö.

Kutsu alumnipäiville tuntui aluksi vieraalta ja hetken ajattelin jättäytyä pois koko tapahtumasta, mutta pysähdyttäni ajattelemaan käsiteltäviä teemoja ja puheenvuoroja kiinnostuin riittävästi osallistuakseni alan osaajien tapaamiseen.

Päätös osoittautui erinomaiseksi. Ensimmäisenä päivänä meille puhuivat kutsun saaneet alumnit, jotka kertoivat oman työelämän vaatimuksista ja puheviestintätaitojen yhteyksistä. Tämän jälkeen puhujat keskustelivat vielä paneelinomaisesti puheenvuoroistaan sekä vastailivat yleisön kysymyksiin ja kommentteihin.

Toisena päivänä ohjelmassa oli katsaus puheviestinnän kuuteen vuosikymmeneen, ansioituneen alumnin palkitseminen sekä paneelikeskustelu aiheesta "mitä puheviestinnän asiantuntijuus voi antaa yhteiskunnalle?"

Lauantain päätöspuheenvuorojen jälkeen oli valloittavaa tarkastella kanssaopiskelijoiden reaktioita, ilmeitä ja innostusta. Löysin vihdoin syitä tapahtuman järjestämiselle.

Alumnipäivät ensinnäkin kokoavat vanhoja opiskeluaikojen tuttuja takaisin Jyväskylän Yliopiston historiallisiin rakennuksiin. On varmasti mahtavaa nähdä pitkäaikaisia opiskelukavereita ja entisiä luennoijia vuosien tauon jälkeen.

Opiskelijan näkökulmasta päivien merkitys on huomattavasti laajempi. Puheviestinnän fuksille (ensimmäisen vuosikurssin opiskelijalle) on tyypillistä epäluuloisuus ja -varmuus tulevaisuudesta, sillä oppiaineemme ei valmista suoranaisesti mihinkään tiettyyn ammattiin (vrt. lääkiksestä tulee lääkäreitä).

Lisäksi alamme tohtoreiden tapaaminen sekä valmistuneiden menestystarinat työelämässä loivat uskoa sekä juuri aloittaneisiin että vanhempiin opiskelijoihin. Eräs kolmatta vuotta opintojaan suorittava ystäväni ihmetteli "herätystä", jonka hänen opiskelukaverinsa olivat kokeneet viikonlopun aikana. Monet selkäesti tunnistivat oman, puheviestinnän kautta jo syntyneen, erikoisosaamisensa sekä asiantuntijuuden siemenen, joka nuoressa opiskelijassakin itää aikaisessa vaiheessa.

Kolmas tärkeä ja nykyisin kullanarvoinen asia nousi myös esille viikonlopun aikana. Verkostoituminen on ainakin yliopistopiireissä jo puhkikulutettu sana, mutta äärimmäisen tärkeää. Saimme mahdollisuuden tutustua alamme työelämän ammattilaisiin ja aloittaa verkostoitumisen.

Alumnipäivät olivat siis monilta osin hyödyllinen ja viihdyttävä tapahtuma sekä opiskelijoille että valmistuneille. Tästä meidän kaikkien on erinomaista jatkaa opintoja ja työelämää, koska meitä todella tarvitaan nyky-yhteiskunnassa!

Oletko koskaan tavannut puheviestinnän opiskelijaa ja kysynyt "mikä sinusta tulee isona?"
Seuraava Kettuilua-blogin kirjoitus avaa taustoja puheviestinnän maailmaan.