Ihanteena ehdoton rakkaus

Johto

Puheviestinnän opintojen ja samalla koko opiskeluhistorian haastavin työ tehtiin tänä syksynä. Vuorovaikutuksen dynamiikkaa käsittelevällä kurssilla meidät jaettiin ryhmiin, joiden tarkoitus oli työstää seminaaripaperi valitsemastaan interpersonaalisen viestinnän ilmiöstä. Tutkimusta rajattiin valitsemalla ilmiön tarkastelulle jokin tietty konteksti. Meidän kolmen hengen ryhmä valitsi ensi ilmiöksi vallankäytön interpersonaalisessa suhteessa ja kontekstiksi parisuhteen.

Etsimme tietoa tuoreesta kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta rajaten hakua 2000-luvun, erityisesti 2005 vuoden jälkeen ilmestyneisiin, tutkimuksiin. Tiedonhaku oli aloittelijalle erittäin haastavaa, joten suosittelen suuresti tulevia kakkosia ja muita opiskelijoita käyttämään aikaa ensimmäisiin isoihin tiedonhakuihin sekä käymään asiaan liittyvän koulutuksen, jos vain mahdollista.

Lähdemateriaaliin tutustuttuamme otimme mukaan tarkasteluun myös parisuhteeseen sitoutumisen, sillä vallankäyttö ja epävarmuus sekä niiden vaikutus sitoutumiseen tuntuivat liittyvän läheisesti toisiinsa monessa tutkimuksessa.

Kurssimme päättyi seminaariin, jossa jokainen ryhmä esitteli omat tutkimustuloksensa. Seuraavaksi esittelen meidän keskeiset tutkimustulokse.

Valtava valta

Tutkimustulosten mukaan valta on olennainen osa mitä tahansa suhdetta ja erityisesti parisuhdetta, sillä se määrittää kuinka kumppanit suhtautuvat toisiinsa ja kuinka päätökset tehdään. Valta-asetelmia voi selittää useasta näkökulmasta. Interpersonaalinen (ihmisten välinen) valta-asema on sidoksissa persoonallisuuteen, joka vaihtelee yksilöllisten sosiaalisten taitojen myötä. Yksilöt, jotka ymmärtävät paremmin omat sosiaaliset taitonsa ovat enemmän taipuvaisia tuomaan valta-asemansa esille.

Vallankäytöllä on nähty olevan yhteys myös suhteen laatuun. Läheisessä suhteessa miehet ja naiset, jotka uskovat tulleensa kohdelluksi tasapuolisesti, tuntevat enemmän sisältöä suhteissaan ja kokevat suhteen olevan vakaampi kuin he, jotka tuntevat olevansa epäoikeudenmukaisessa suhteessa, vaikka hyötyisivätkin eriarvoisuudesta.

Sukupuolirooleihin liittyvää vallankäyttöä oli tutkittu nuorille tehdyillä kyselyillä. Ne osoittivat, että nuoret kuvaavat vallan jakautumisen tasan suhteen osapuolten välillä olevan ideaalitilanne parisuhteessa. Nuoret haluavat nähdä parisuhteen tasa-arvoisena ja antavat sukupuolirooleille vähemmän arvoa. Vaikka nuoret eivät kannata perinteisiä sukupuolirooleja tai vallan epätasapainoista jakautumista, he näkevät kuitenkin miehen osapuolena, joka esimerkiksi ajaa autoa tai maksaa illallisen.

Tutkimusten mukaan erojen määrä oli myös noussut viimeisten vuosien aikana. Suhteiden päättymistä tapahtui erityisesti nuorilla enemmän kuin vanhemmilla aikuisilla. Nuorten keskuudessa painottui parisuhteen vapaaehtoisuus, eikä sitoutuminen ollut yhtä vahvaa kuin hieman vanhempien aikuisten kohdalla. Tästä syystä nuorten parisuhteet päättyivät herkemmin, jos toinen suhteen osapuolista koki olevansa altavastaajana.

Vallalla pyrittiin parisuhteessakin tavoittelemaan omia etuja ja hyötyjä, jonka vuoksi vallan epätasa-arvoinen jakautuminen näkyi toisen osapuolen suurempana ja toisen pienempänä henkilökohtaisena hyötynä.

Ehkä yksi tämän päivän ja erityisesti uuden sukupolven keskuudessa esiintyvä ilmiö on, että kaikkea mitataan vertaamalla kuluja ja hyötyjä.

Epävarmuudesta

First big fight (FBF) oli käsite, jolla kuvattiin monen parisuhteen epävarmuuden alkupistettä. Ensimmäisestä isosta riidasta selviämisen vaikutus parisuhteen kestävyyteen ja jatkuvuuteen on erittäin suuri. Jos parisuhteen osapuolten selviäminen ensimmäisestä isosta riidasta on puutteellista, riita saattaa lisätä epävarmuutta ja vaikuttaa osapuolten itsestäkertomiseen jopa siinä määrin, että parisuhteen ylläpito ja kehitys kärsii.

Toisen tutkimuksen mukaan käyttäytymisellään suhteeseen rikkovasti vaikuttavat henkilöt omaavat huonon kuvan sekä itsestään että kumppanistaan. Negatiivinen suhteen ylläpitäminen on siis ilmaisua suhteen sekä itsensä epävarmuudesta.

Eräs tutkija havaitsi, että he, jotka ovat vielä suhteessa liittävät epävarmuuden ja päätöksenteon (insecurity- decision making) sitoutumiseen ja pysyvyyteen (commitment - stability). Sitoutuminen on siis aina ennen kaikkea yhteinen päätös.

Mustat sukat

Mustasukkaisuuden ja sitä aiheuttavan käytöksen on nähty olevan sekä positiivista että negatiivista parisuhteen ylläpitoa. Yhdessä tutkimuksessa esitellään malli, jossa mustasukkaisuus nähdään tahallisena, päämäärätietoisena, strategisena prosessina.

Mustasukkaisuudella pyrittiin kahdenlaisiin, sekä positiivisiin että negatiivisiin, päämääriin: 1) halu kehittää suhdetta, vahvistaa itsetuntoa, kasvattaa suhteen ”palkitsevuutta” 2) kostoa, halu rankaista toista, halu kontrolloida toista. Näin ollen mustasukkaisuuden aiheuttaminen voidaan nähdä yhtenä vallankäytön välineenä parisuhteessa.

Kaksin yksikkö vai yksin kaksikko?

Johtopäätösten aika. 

Yksi tutkimus esitteli nuorten suomalaisten ajatusta rakkaudesta. Nuoret kertoivat romanttiseen rakkauteen liittyvän sitoutumisen olevan ihanne, mutta jos sitä ei saada, järkiperäinen hyötysuhde on paras vaihtoehto. Tulosten mukaan sitoutuminen lisää psyykkistä hyvinvointia parisuhteessa. Epäonnisen rakkauden jälkeen nuoret suuntasivat "kevytsuhteeseen", koska parempaa ei ollut näkösällä eikä tällaiseen suhteeseen sitoutuminen ollut korkealla tasolla. Onko tällaisista "järkisuhteista" johtuva vähäinen sitoutuneisuus ja siitä seuraava psyykkinen pahoinvointi syynä suurelle määrälle eroja?

Missä määrin oikeasti rakastetaan toista ihmistä, eikä ihmisen materiaa tai vain ulkoista kuorta?  Sitoutuminen suhteeseen voisi olla syvällisempää, jos suhteen hyötyjä ei mitattaisi pelkästään rahassa tai muissa hyödykkeissä. 

Toisena johtopäätöksenä tutkimuskirjallisuuteen tutustumisen jälkeen voidaan esittää, että valta-asetelmien rakentumiseen vaikuttaa yksilöiden kognitiivinen kompleksisuus. 

Esitimme myös ehdotuksen jatkotutkimukselle sekä järkisuhdetta harkitseville nuorille. 

Mielestämme vallankäyttöä parisuhteessa voisi tutkia myös toisesta näkökulmasta; mitä hyvää siitä voi seurata parisuhteessa? (Esim. huolenpito).

Jos sydän särkyy ja ihanne sitoutumisesta ei toteudu, mielestämme ei pitäisi luovuttaa ja tehdä jokin ratkaisu nopeasti ja ainoastaan järkisyillä. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja rohkeasti yrittämällä uudelleen voi vielä ihanteensa saavuttaa. Vahvasta sitoutumisesta romanttisessa parisuhteessa seuraa psyykkistä hyvinvointia. Kukapa ei sitä kaipaisi?