Oppiminen yliopistossa

Jaetaanpas kärjistäen korkeakoulutarjonta kahteen erilaiseen koriin:

• Ammattikorkeakoulu - käytännönläheistä opetusta (vastaa työelämän vaatimuksiin)
• Yliopisto - teoriapainotteista opetusta (ei vastaa työelämän vaatimuksiin)

Oletko kuullut opiskelijoiden puhuvan korkeakouluopetuksesta tähän sävyyn? Minä olen lukemattomia ja laskemattomia kertoja. Aiemmin olen ollut myös samaa mieltä, mutta eilen käyty johtamisen luento sai ajattelemaan asiaa eri tavalla. Olen kyseenalaistanut tuota kahtiajakoa jo sillä, että mitä oikeasti on työelämässä vaaditut taidot?

Onko työelämässä vaadittua taitoa vain se, että osaa käytännössä toteuttaa jonkun asian konkreettisesti? On varmasti monien mielestä, jos lähdetään galluppina suurelta yleisöltä kysymään.

Eikö sitten työelämässä vaadittavaa taitoa ole nähdä kokonaiskuva? Se, että osaa suunnitella tehtävän työn, ohjeistaa toteutuksen sekä seurata ja mitata vaikutukset. Kuka tai mikä taho käytännön toteuttajan suuntaa ohjaa?

Teorian hallitseminen ja ymmärtäminen ovat avaimia moniin käytännön tehtävien lukittuihin oviin.

Tosiaan eilisellä johtamisen luennolla pohdittiin mitä on oppiminen ja parhaaksi määritelmäksi nousi seuraava:

Informaation vastaanottaminen, muokkaus ja tulkinta on prosessi. Jos prosessi johtaa tietojen, taitojen tai käsitysten muutokseen, on tapahtunut oppimista.

Vasta asian opittuaan, ja asialla tarkoitan koko viitekehystä, on mielestäni mahdollista kyetä toteuttamaan käytännön sovelluksia. Kritiikin kohde yliopisto-opintoja kohtaan ei siis ole siinä laajassa ja tärkeässä teoriatiedossa, jota opintojen aikana opetellaan.

Pitäisikö kritiikki kohdistaa opetusmenetelmiin? Kirjatentteinä tehdyt opinnot tai massaluentokurssit eivät oikein pääse viemään tuota oppimisen prosessia muutoksen tasolle, jolloin oikeaa oppimista ei tapahdu, vaikka monivalintatentissä arpoisikin oikean, hyvää arvosanaa vastaavan rivin.