Seuraavaksi on tarkoitus antautua pohtimaan puheviestinnältä valmistuneiden asiantuntijoiden osaamista.
Mielestäni viestintäkompetenssin käsite antaa oivallisen perustan puheviestinnän osaamisen analysoimiselle. Kompetenssihan itsessään tarkoittaa tiivistettynä jonkin asian monipuolista ja kokonaisvaltaista hallintaa ja osaamista.
Viestintäkompetenssin määrittelyssä voidaan tukeutua neljään pääkohtaan. Viestinnän osaajalla on tietoa tehokkaasta ja tarkoituksenmukaisesta viestintäkäyttäytymisestä sekä motivaatiota että taitoa käyttäytyä niin, että vuorovaikutusosapuolet pitävät toimintaa tehokkaana ja tarkoituksenmukaisena. Lisäksi hyvän viestintäkompetenssin hallitsija osaa ennakoida, suunnitella ja arvioida omaa viestintäkäyttäytymistä eli noudattaa viestinnän eettisiä periaatteita.
Näitä kohtia miettiessä tulee varmasti pian ajatus yhteistyökykyisestä yksilöstä ja tämä käsitys pitää paikkansa. Jo toisen vuosikurssin aikana puheviestinnän opiskelijat rakentavat vankkaa perustaa viestintäosaamiselleen. Syyslukukauden aikana suoritettava teoriaperusta muodostaa hyvän pohjan jatkossa vastaantuleville opeille. Teorioiden hallitseminen auttaa paitsi käytännön tutkimustyössä myös oman kompetenssin kehittämisessä. Teorioiden ymmärtämisen ja sisäistämisen kautta puhikselle kehittyy sisäänrakennettuja malleja siitä kuinka käyttäytyä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Kyseessä on teorioiden käytäntöön sovittaminen oman viestintäkäyttäytymisen kautta.
Puheviestinnältä valmistunut on vuorovaikutuskäyttäytymisen asiantuntija. Hän osaa mukautua tilanteisiin, olla läsnä, omaksua erilaisia rooleja, tulkita sosiaalisia vihjeitä sekä, mikä tärkeintä, nähdä asioita toisen näkökulmasta.
Kuinka tärkeää onkaan osata hypätä toisen saappaisiin ja katsoa maailmaa toisen näkövinkkelistä? Meitä on pienestä pitäen opetettu kohtelemaan toista niin kuin toivomme itseämme kohdeltavan. Tällaisen osaamisen omaava henkilö on ympäristölleen kullanarvoinen. Parhaimmillaan hän saa ympärillään olevatkin näkemään asioita toistensa näkökulmasta
Lisäksi tätä taitoa voidaan pohtia kaupallisuuden, myynnin ja markkinoinnin näkökulmasta. Huippumyyjä osaa asettua ostajan asemaan ja esittää asian vastaanottajalle edulliselta kannalta. Huippumarkkinoija puolestaan osaa luoda kuluttajiin vetoavia mainoksia, jolloin hän joutuu miettimään esimerkiksi mainoksen asettelua, ulkoasua, värejä yms. asiakkaan näkökulmasta. Ei ole mitenkään tavatonta, että viestinnän ammattilaisen työtehtäviin kuuluu visuaalista suunnittelua.
Jos tässä lopuksi vertailen puheviestinnän opiskelua psykologiaan, niin kenenkään ei ole syytä pahastua. Me nimenomaan yritämme sekä teemme selvää pesäeroa psykologisen arvioinnin ja viestintäkäyttäytymisen arvioinnin välille. Olen kuitenkin kuullut psykaopiskelijoiden tekevän opintojen aikana runsaasti itsereflektointia. Heidän on ilmeisesti tärkeää tuntea itsensä hyvin ennen kuin ovat valmiita hyppäämään maistereina asiantuntijan rooliin. Samanlaista on meillä puhiksilla.
Puheviestinnän opinnoissa jokainen tulee tarkastelleeksi hyvin syväluotaavasti omaa viestintäkäyttäytymistään, esiintymistaitojaan, puhetyyliään - viestintäkompetenssiaan. Tällainen itsetutkiskelu on raskasta, mutta antaa valmiudet ymmärtää muita.
Erään, jo puheviestinnältä valmistuneen, ystäväni mukaan puheviestinnän ammattilaisen valttikortteja ovat menetelmällisen ja sisällöllisen osaamisen lisäksi viestinnälliset valmiudet perustella oma osaamisemme paikka ja merkitys työmarkkinoilla, sensitiivisyyttä tunnistaa asiakkaan tai työyhteisön tarpeet sekä sosiaalista kyvykkyyttä rakentaa luottamukseen perustuvia yhteistyösuhteita.
Itse lisäisin taitotyökalupakkiin vielä seuraavia välineitä:
- Teknologiavälitteisen viestinnän hallitseminen ja sovellusmahdollisuuksien ymmärtäminen
- vaikuttamisen taidot (missä näitä ei tarvittaisi?)
- neuvottelu- sekä haastattelutaidot (mm. rekrytointi)
- kuuntelemisen taito
- empatian osoittamisen taito
- konfliktien tunnistaminen, hallinta ja ratkaiseminen
- tehtävä- ja suhdekeskeisiä ryhmätaitoja
- kohdentamisen taito eli viesti menee perille (esim. tiedottaja lähettää hyvin kohdennetun lehdistötiedotteen toimittajalle ja työnantaja saa arvokkaan lehtijutun tiedotteen ansiosta)
Puheviestijän ammattitaito on siis pelkästään pääaineopintojen jälkeen kirjava, monipuolinen ja monissa (kaikissa) paikoissa hyödyksi oleva, mutta hyvin valitut sivuaineopinnot laajentavat osaamista ja ohjaavat monilla uravalintoja. Valikoituu kiinnostuksen kohteeksi mikä tahansa ala tai tehtävä, on puheviestinnän ammattilainen kova sana paikassa kuin paikassa.
Viestintä pyörittää maailmaa.
perjantai 26. lokakuuta 2012
torstai 11. lokakuuta 2012
Mikä susta tulee isona?
Tässä tekstissä kerron julki suuren salaisuuden. Vastaan kysymykseen "mitä puheviestinnältä valmistunut voi tehdä työkseen?"
Keksin varsin myöhäisellä iällä mitä haluan opiskella ihan tosissani. Olin ollut jo yhden lukukauden yliopistossakin ennen kuin valaistuksen hetki koitti. Osuin sattumalta puheviestinnästä kertoville verkkosivuille ja innostuin välittömästi. Opintosisällöt, hakijalta odotettavat mielenkiinnonkohteet ja ominaisuudet tuntuivat kaikki sattuvan napakymppiin. Päätin hakea pääaineopiskelijaksi, vaikka sisäänpääsy oli kuulemma erittäin vaikeaa.
Noin kuukausi tämän päätöksen jälkeen eräänä marraskuisena iltana jalkapallokentän laidailla tuttavani kysyi joko tiedän mitä haluan tehdä elämässäni. Kerroin hakevani puheviestintää. Hän kysyi klassisen kysymyksen:
"Mikä susta tulee isona? Työtön toimittaja vai?"
Naurahdin hermostuneesti, ettei kai sentään. Mieleeni jäi kuitenkin kalvamaan epäusko valintani järkevyydestä. Suunta tuntui kuitenkin oikealta, joten en vaivannut päätäni asialla pitkään.
Puheviestinnän opiskelujen alettua olemme joutuneet joukolla vastaamaan kysymykseen "mihin voitte työllistyä opintojen jälkeen" kyllästymiseen asti. Ei, meistä ei tule puheterapeutteja. Me emme opeta pieniä lapsia ääntämään R-kirjainta oikein ensimmäisellä luokalla. Ei, me emme myöskään ole pelkästään hyviä esiintyjiä ja julkisia puhujia tai esiintymisen opettajia. Tosin alan opiskelijan ominaisuuksiin saattaa kuulua jonkin asteinen valmius joukolle puhumiseen.
Tämän blogin avauksessa käytiin läpi asioita puheviestinnän alumnipäiviltä. Tilaisuudessakin heitettiin huulta meille esitettävästä ikuisuuskysymyksestä. Alumneiltakin oli kysytty samaa kysymystä opintojen aikana. Näiden viiden alumnin titteleitä ja työkokemusta katsottaessa saa jo oivallisen kuvan puheviestinnän maisterin työllistymismahdollisuuksista. Joukosta löytyivät esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulun Viestinnän lehtori (liiketoimintaosaaminen), Ylen ohjelmapäällikkö sekä konsultointiyritys viestintätoimiston Hill+Knowltonin yhteysjohtaja.
Tässä kirjoituksessa en vielä lähde avaamaan sitä kompetenssia, joka puheviestinnän asiantuntijalla on opintojen jälkeen, mutta mahdollisia työtehtäviä on helppo listata.
Valmistuttuaan puheviestijä voi työskennellä yrityselämän, median, koulutuksen, viestintäteknologian, politiikan, kulttuurin tai hallinnon aloilla. Pääaineopintojen antamaa asiantuntijuutta tukevat sivuaineopinnot, jotka ohjaavat uravalintoja jonkin verran. Puheviestinnän maisterit ovat sijoittuneet esimerkiksi yrityksen, järjestön tai muun organisaation johtoon, työyhteisön ja henkilöstön rekrytointi- ja kehittämistehtäviin, viestintäkouluttajiksi ja -valmentajiksi, tiedottamisen ja viestintäsuunnittelun alalle sekä kansainvälisten yritysten ja järjestöjen asiantuntijatehtäviin. Yhteistyön ja vaikuttamisen asiantuntemusta tarvitaan kaikkialla yhteiskunnassa ja kansainvälisissä yhteyksissä. Tulevaisuuden työpaikka voi löytyä julkiselta puolelta, yksityssektorilta tai kolmannelta sektorilta.
Mitä meistä tulee isona? Menemättä vieläkään sen tarkemmin haaveisiin, tavoitteisiin tai tulevaisuuden osaamiseen voin todeta yleisesti meistä valmistuvan työyhteisöihin yhteistyökykyisiä, monipuolisia osaajia, joiden asiantuntemusta ja taitoja työkaverit tulevat arvostamaan yli tittelirajojen. Yleensä kriisin kynnyksellä viestinnän taitajan tärkeyden huomaa sellaisen puuttuessa lähipiiristä. Kysykää vaikkapa tämän vuoden surullisilta suomalaisilta esimerkeiltä AKT:ltä ( Kusessa & Kusessa 2) tai Metsolta.
Seuraavalla kerralla pohdintaa puhiksen taitavuudesta. Mitä puheviestinnän maisteri oikeasti osaa opintojensa jälkeen?
Keksin varsin myöhäisellä iällä mitä haluan opiskella ihan tosissani. Olin ollut jo yhden lukukauden yliopistossakin ennen kuin valaistuksen hetki koitti. Osuin sattumalta puheviestinnästä kertoville verkkosivuille ja innostuin välittömästi. Opintosisällöt, hakijalta odotettavat mielenkiinnonkohteet ja ominaisuudet tuntuivat kaikki sattuvan napakymppiin. Päätin hakea pääaineopiskelijaksi, vaikka sisäänpääsy oli kuulemma erittäin vaikeaa.
Noin kuukausi tämän päätöksen jälkeen eräänä marraskuisena iltana jalkapallokentän laidailla tuttavani kysyi joko tiedän mitä haluan tehdä elämässäni. Kerroin hakevani puheviestintää. Hän kysyi klassisen kysymyksen:
"Mikä susta tulee isona? Työtön toimittaja vai?"
Naurahdin hermostuneesti, ettei kai sentään. Mieleeni jäi kuitenkin kalvamaan epäusko valintani järkevyydestä. Suunta tuntui kuitenkin oikealta, joten en vaivannut päätäni asialla pitkään.
Puheviestinnän opiskelujen alettua olemme joutuneet joukolla vastaamaan kysymykseen "mihin voitte työllistyä opintojen jälkeen" kyllästymiseen asti. Ei, meistä ei tule puheterapeutteja. Me emme opeta pieniä lapsia ääntämään R-kirjainta oikein ensimmäisellä luokalla. Ei, me emme myöskään ole pelkästään hyviä esiintyjiä ja julkisia puhujia tai esiintymisen opettajia. Tosin alan opiskelijan ominaisuuksiin saattaa kuulua jonkin asteinen valmius joukolle puhumiseen.
Tämän blogin avauksessa käytiin läpi asioita puheviestinnän alumnipäiviltä. Tilaisuudessakin heitettiin huulta meille esitettävästä ikuisuuskysymyksestä. Alumneiltakin oli kysytty samaa kysymystä opintojen aikana. Näiden viiden alumnin titteleitä ja työkokemusta katsottaessa saa jo oivallisen kuvan puheviestinnän maisterin työllistymismahdollisuuksista. Joukosta löytyivät esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulun Viestinnän lehtori (liiketoimintaosaaminen), Ylen ohjelmapäällikkö sekä konsultointiyritys viestintätoimiston Hill+Knowltonin yhteysjohtaja.
Tässä kirjoituksessa en vielä lähde avaamaan sitä kompetenssia, joka puheviestinnän asiantuntijalla on opintojen jälkeen, mutta mahdollisia työtehtäviä on helppo listata.
Valmistuttuaan puheviestijä voi työskennellä yrityselämän, median, koulutuksen, viestintäteknologian, politiikan, kulttuurin tai hallinnon aloilla. Pääaineopintojen antamaa asiantuntijuutta tukevat sivuaineopinnot, jotka ohjaavat uravalintoja jonkin verran. Puheviestinnän maisterit ovat sijoittuneet esimerkiksi yrityksen, järjestön tai muun organisaation johtoon, työyhteisön ja henkilöstön rekrytointi- ja kehittämistehtäviin, viestintäkouluttajiksi ja -valmentajiksi, tiedottamisen ja viestintäsuunnittelun alalle sekä kansainvälisten yritysten ja järjestöjen asiantuntijatehtäviin. Yhteistyön ja vaikuttamisen asiantuntemusta tarvitaan kaikkialla yhteiskunnassa ja kansainvälisissä yhteyksissä. Tulevaisuuden työpaikka voi löytyä julkiselta puolelta, yksityssektorilta tai kolmannelta sektorilta.
Mitä meistä tulee isona? Menemättä vieläkään sen tarkemmin haaveisiin, tavoitteisiin tai tulevaisuuden osaamiseen voin todeta yleisesti meistä valmistuvan työyhteisöihin yhteistyökykyisiä, monipuolisia osaajia, joiden asiantuntemusta ja taitoja työkaverit tulevat arvostamaan yli tittelirajojen. Yleensä kriisin kynnyksellä viestinnän taitajan tärkeyden huomaa sellaisen puuttuessa lähipiiristä. Kysykää vaikkapa tämän vuoden surullisilta suomalaisilta esimerkeiltä AKT:ltä ( Kusessa & Kusessa 2) tai Metsolta.
Seuraavalla kerralla pohdintaa puhiksen taitavuudesta. Mitä puheviestinnän maisteri oikeasti osaa opintojensa jälkeen?
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
Genesis
Taas mennään!
Starttaan uuden blogin pitkän kirjoitustauon jälkeen. Edellinen julkaistu teksti Here We Go- blogissa näyttäisi olevan heinäkuulta. Kesäloma ja syksyn opintokiireet Jyväskylän yliopistossa ovat pitäneet ahkeran bloggaajan tiukasti kiinni muissa intresseissä. Syy tämän uudenlaisen blogin aloitukseen löytyykin juuri opintojen puolelta.
Jyväskylän yliopistossa järjestettiin puheviestinnän alumnipäivät 5.-6.10. ja samalla juhlistettiin suomalaisen puheviestintäopetuksen 60-vuotissyntymäpäivää. Puheviestinnän alumni on siis oppiaineesta maisteriksi jo valmistunut henkilö.
Kutsu alumnipäiville tuntui aluksi vieraalta ja hetken ajattelin jättäytyä pois koko tapahtumasta, mutta pysähdyttäni ajattelemaan käsiteltäviä teemoja ja puheenvuoroja kiinnostuin riittävästi osallistuakseni alan osaajien tapaamiseen.
Päätös osoittautui erinomaiseksi. Ensimmäisenä päivänä meille puhuivat kutsun saaneet alumnit, jotka kertoivat oman työelämän vaatimuksista ja puheviestintätaitojen yhteyksistä. Tämän jälkeen puhujat keskustelivat vielä paneelinomaisesti puheenvuoroistaan sekä vastailivat yleisön kysymyksiin ja kommentteihin.
Toisena päivänä ohjelmassa oli katsaus puheviestinnän kuuteen vuosikymmeneen, ansioituneen alumnin palkitseminen sekä paneelikeskustelu aiheesta "mitä puheviestinnän asiantuntijuus voi antaa yhteiskunnalle?"
Lauantain päätöspuheenvuorojen jälkeen oli valloittavaa tarkastella kanssaopiskelijoiden reaktioita, ilmeitä ja innostusta. Löysin vihdoin syitä tapahtuman järjestämiselle.
Alumnipäivät ensinnäkin kokoavat vanhoja opiskeluaikojen tuttuja takaisin Jyväskylän Yliopiston historiallisiin rakennuksiin. On varmasti mahtavaa nähdä pitkäaikaisia opiskelukavereita ja entisiä luennoijia vuosien tauon jälkeen.
Opiskelijan näkökulmasta päivien merkitys on huomattavasti laajempi. Puheviestinnän fuksille (ensimmäisen vuosikurssin opiskelijalle) on tyypillistä epäluuloisuus ja -varmuus tulevaisuudesta, sillä oppiaineemme ei valmista suoranaisesti mihinkään tiettyyn ammattiin (vrt. lääkiksestä tulee lääkäreitä).
Lisäksi alamme tohtoreiden tapaaminen sekä valmistuneiden menestystarinat työelämässä loivat uskoa sekä juuri aloittaneisiin että vanhempiin opiskelijoihin. Eräs kolmatta vuotta opintojaan suorittava ystäväni ihmetteli "herätystä", jonka hänen opiskelukaverinsa olivat kokeneet viikonlopun aikana. Monet selkäesti tunnistivat oman, puheviestinnän kautta jo syntyneen, erikoisosaamisensa sekä asiantuntijuuden siemenen, joka nuoressa opiskelijassakin itää aikaisessa vaiheessa.
Kolmas tärkeä ja nykyisin kullanarvoinen asia nousi myös esille viikonlopun aikana. Verkostoituminen on ainakin yliopistopiireissä jo puhkikulutettu sana, mutta äärimmäisen tärkeää. Saimme mahdollisuuden tutustua alamme työelämän ammattilaisiin ja aloittaa verkostoitumisen.
Alumnipäivät olivat siis monilta osin hyödyllinen ja viihdyttävä tapahtuma sekä opiskelijoille että valmistuneille. Tästä meidän kaikkien on erinomaista jatkaa opintoja ja työelämää, koska meitä todella tarvitaan nyky-yhteiskunnassa!
Oletko koskaan tavannut puheviestinnän opiskelijaa ja kysynyt "mikä sinusta tulee isona?"
Seuraava Kettuilua-blogin kirjoitus avaa taustoja puheviestinnän maailmaan.
Starttaan uuden blogin pitkän kirjoitustauon jälkeen. Edellinen julkaistu teksti Here We Go- blogissa näyttäisi olevan heinäkuulta. Kesäloma ja syksyn opintokiireet Jyväskylän yliopistossa ovat pitäneet ahkeran bloggaajan tiukasti kiinni muissa intresseissä. Syy tämän uudenlaisen blogin aloitukseen löytyykin juuri opintojen puolelta.
Jyväskylän yliopistossa järjestettiin puheviestinnän alumnipäivät 5.-6.10. ja samalla juhlistettiin suomalaisen puheviestintäopetuksen 60-vuotissyntymäpäivää. Puheviestinnän alumni on siis oppiaineesta maisteriksi jo valmistunut henkilö.
Kutsu alumnipäiville tuntui aluksi vieraalta ja hetken ajattelin jättäytyä pois koko tapahtumasta, mutta pysähdyttäni ajattelemaan käsiteltäviä teemoja ja puheenvuoroja kiinnostuin riittävästi osallistuakseni alan osaajien tapaamiseen.
Päätös osoittautui erinomaiseksi. Ensimmäisenä päivänä meille puhuivat kutsun saaneet alumnit, jotka kertoivat oman työelämän vaatimuksista ja puheviestintätaitojen yhteyksistä. Tämän jälkeen puhujat keskustelivat vielä paneelinomaisesti puheenvuoroistaan sekä vastailivat yleisön kysymyksiin ja kommentteihin.
Toisena päivänä ohjelmassa oli katsaus puheviestinnän kuuteen vuosikymmeneen, ansioituneen alumnin palkitseminen sekä paneelikeskustelu aiheesta "mitä puheviestinnän asiantuntijuus voi antaa yhteiskunnalle?"
Lauantain päätöspuheenvuorojen jälkeen oli valloittavaa tarkastella kanssaopiskelijoiden reaktioita, ilmeitä ja innostusta. Löysin vihdoin syitä tapahtuman järjestämiselle.
Alumnipäivät ensinnäkin kokoavat vanhoja opiskeluaikojen tuttuja takaisin Jyväskylän Yliopiston historiallisiin rakennuksiin. On varmasti mahtavaa nähdä pitkäaikaisia opiskelukavereita ja entisiä luennoijia vuosien tauon jälkeen.
Opiskelijan näkökulmasta päivien merkitys on huomattavasti laajempi. Puheviestinnän fuksille (ensimmäisen vuosikurssin opiskelijalle) on tyypillistä epäluuloisuus ja -varmuus tulevaisuudesta, sillä oppiaineemme ei valmista suoranaisesti mihinkään tiettyyn ammattiin (vrt. lääkiksestä tulee lääkäreitä).
Lisäksi alamme tohtoreiden tapaaminen sekä valmistuneiden menestystarinat työelämässä loivat uskoa sekä juuri aloittaneisiin että vanhempiin opiskelijoihin. Eräs kolmatta vuotta opintojaan suorittava ystäväni ihmetteli "herätystä", jonka hänen opiskelukaverinsa olivat kokeneet viikonlopun aikana. Monet selkäesti tunnistivat oman, puheviestinnän kautta jo syntyneen, erikoisosaamisensa sekä asiantuntijuuden siemenen, joka nuoressa opiskelijassakin itää aikaisessa vaiheessa.
Kolmas tärkeä ja nykyisin kullanarvoinen asia nousi myös esille viikonlopun aikana. Verkostoituminen on ainakin yliopistopiireissä jo puhkikulutettu sana, mutta äärimmäisen tärkeää. Saimme mahdollisuuden tutustua alamme työelämän ammattilaisiin ja aloittaa verkostoitumisen.
Alumnipäivät olivat siis monilta osin hyödyllinen ja viihdyttävä tapahtuma sekä opiskelijoille että valmistuneille. Tästä meidän kaikkien on erinomaista jatkaa opintoja ja työelämää, koska meitä todella tarvitaan nyky-yhteiskunnassa!
Oletko koskaan tavannut puheviestinnän opiskelijaa ja kysynyt "mikä sinusta tulee isona?"
Seuraava Kettuilua-blogin kirjoitus avaa taustoja puheviestinnän maailmaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)